Liikunta ja sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet ja vaaratekijät

Kohonneen verenpaineen samoin kuin veren rasva-aineiden (kolesteroli, triglyseridit) häiriöiden eli dyslipidemioiden hoidossa liikunta- ja ruokavaliotottumusten muutokset ovat keskeinen osa hoitoa.

Kohonnut verenpaine alenee kestävyystyyppisellä kohtuukuormitteisella liikunnalla. Muutos voi ilmetä jo kuukauden harjoittelun jälkeen, ja sen vaikutus on lähes sama, kuin jos olisi käytetty yhtä verenpainelääkettä.

Liikunta voi myös suurentaa veren ns. hyvän kolesterolin (HDL) pitoisuutta, ja tällä on valtimotautien kehittymiseltä suojaava vaikutus.Jotta muutos saadaan aikaiseksi, pitää kohtuukuormitteisen kestävyysliikunnan olla säännöllistä, mielellään päivittäistä, ja jatkua vähintään useiden kuukausien ajan.

Kohtalaisen kuormittavalla liikunnalla, kuten reippaalla kävelyllä, saavutetaan suurin osa sepelvaltimotaudilta suojaavasta vaikutuksesta. Raskaampi kestävyysliikunta kuten hölkkä voi lisätä suojaa entisestään. Kestävyysliikuntaan ja lihasvoimaharjoitteluun perustuva sydänkuntoutus vähentää ennenaikaisen kuoleman vaaraa ja nopeuttaa fyysisen toimintakyvyn palautumista sydäninfarktin ja erilaisten sydäntoimenpiteiden (esimerkiksi pallolaajennuksen) jälkeen.

Kestävyysliikunta parantaa verenkierto- ja hengityselimistön suorituskykyä. Liikunta ehkäisee aivoinfarkteja ja niiden aiheuttamia kuolemia. Liikunnallinen kuntoutus on myös keskeinen osa aivoinfarktipotilaan kuntoutusta.

Kävelyharjoittelu pidentää perifeeristä valtimotautia sairastavien kivutonta kävelymatkaa eli katkokävelyoireesta kärsivillä kipu alkaa vasta pidemmän kävelymatkan jälkeen.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla liikunta parantaa sydämen toimintaa, elimistön verenkiertoa ja fyysistä suorituskykyä sekä vähentää sydänkuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta. Päivittäinen kestävyysliikunta tulee aloittaa varovasti, ja kuormitusta lisätään vähitellen. Myös yksilöllisesti suunniteltu harjoittelu erilaisilla painoilla tulee kyseeseen.

Vanhemmilla henkilöillä kevyt tai kohtuukuormitteinen liikunta, kuten kävely, saattaa ehkäistä sydämen eteisvärinätaipumusta. Liikunta saattaa tuoda esiin eteisvärinän tai kammiovärinän niille alttiilla henkilöillä. Rytmihäiriötahdistimella hoidettaville suositellaan vain kevyempää liikuntaa; rasittavampi liikunta on kiellettyä.

Lähde:

Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 08.11.2010   Erikoisala(t): Endokrinologia, Fysiatria, Kardiologia, Keuhkosairaudet, Kuntoutus, Liikuntalääketiede, Naistentaudit ja synnytykset, Ortopedia ja traumatologia, Psykiatria, Reumatologia, Syöpätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede

Kirsi Tarnanen, Antero Kesäniemi, Jyrki Kettunen, Urho Kujala, Katriina Kukkonen-Harjula ja Heikki Tikkanen