Liikunta kroonisesti sairaan apuna
Monesti puhutaan fyysisen aktiivisuuden roolista sairauksien ehkäisyssä. Viime vuosikymmeninä on alettu tutkia yhä enemmän, miten liikunta toimii sairauksien hoidossa. Käyttöön on vakiintumassa myös termi "liikuntahoito".
Tämän katsaus käsittelee liikunnan käyttöä kroonisten sairauksien hoidon osana ja perustuu ensisijaisesti liikuntahoitotutkimuksista tehtyihin meta-analyyseihin. Laajemmin liikuntaa sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on käsitelty muun muassa hiljattain päivitetyssä Käypä hoito -suosituksessa.
Liikuntahoito parantaa toimintakykyä
Liikuntahoidot vaikuttavat fyysistä kuntoa ja toimintakykyä parantavasti lähes kaikissa tutkituissa kroonisissa sairauksissa. Vaikutuksia on todettu lihasvoimaan, kestävyyskuntoon ja erilaisiin spesifeihin toimintoihin, joiden parantamiseen liikuntahoito on suunniteltu. Tulos on odotettu ja merkittävä erityisesti iäkkäiden itsenäisen selviytymisen kannalta.
Meta-analyyseissa liikunnan on todettu vaikuttavan muun muassa verenpainetasojen laskuun potilailla, joilla on kohonnut verenpaine, hengityskapasiteetin kasvuun keuhkoahtaumataudissa ja astmassa, masennusoireiden vähenemiseen depressiopotilailla ja vähentyneeseen uusintainfarktien ilmaantumiseen infarktipotilailla. Monet fyysistä toimintakykyä kuvaavat mittaukset, kuten maksimaalinen kävelyaika katkokävelypotilailla ja kävelynopeus aivohalvauspotilailla, tavallaan myös kuvaavat hyvin itse sairaudesta toipumista tai sen etenemistä.
Liikuntahoitojen vaikutuksia kipuun on tutkittu runsaimmin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Itse raportoitua kipujen vähenemistä on todettu muun muassa lievässä ja keskivaikeassa nivelrikossa, kroonisessa alaselkäkivussa ja fibromyalgiassa.
Liikuntahoitojen seurauksena masennus on vähentynyt myös muilla kuin masennuspotilailla, mukaan lukien syöpää sairastaneet potilaat. Syöpää sairastaneiden potilaiden osalta näyttöä on eniten rintasyöpä- ja lymfoomapotilailta.
Liikuntahoidon on todettu alentavan tautispesifiä kuolleisuutta sepelvaltimotauti-, sydäninfarkti- ja sydämen vajaatoimintapotilailla. On huomionarvoista, että meta-analyysien kohteena olleissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa potilaiden liikuntakelpoisuus on yleensä tutkittu ja liikuntaohjelmien intensiteetti suunniteltu asianmukaisesti yksilöllisesti.
Liikunta ja lääkkeet
Vaikutusten laaja-alaisuus on tekijä, joka erottaa liikuntahoidot selkeimmin lääkehoidoista; lääkkeet kun yleensä vaikuttavat paljon rajallisempiin elimistön toimintaa sääteleviin signalointireitteihin. Tästä syystä on vaikea kuvitella, että liikunta kokonaan korvattaisiin pillerillä ja sama pätee usein myös päinvastoin. Varsin monilta osin liikunnan ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista tarvittaisiin lisätutkimusta.
Eri harjoitusmuotojen vaikuttavuus
Perinteisesti eniten tutkimuksia on tehty kestävyystyyppisestä harjoittelusta, joka pääsääntöisesti myös näyttää tuottavan parhaat tulokset. On kuitenkin huomattavaa, että monien sairauksien hoidossa ja toimintakyvyn ylläpidossa myös erityyppiset voimaharjoittelumuodot ovat tärkeitä.
Esimerkiksi diabeetikoilla on todettu, että myös voimaharjoittelu johtaa pienentyneisiin sokerihemoglobiinipitoisuuksiin. Sen sijaan kohonneen verenpaineen hoidossa voimaharjoittelu ei näytä toimivan aivan samalla tavalla kuin kestävyystyyppinen harjoittelu.
On jonkin verran näyttöä siitä, että polven nivelrikkoa sairastavilla potilailla lihasvoimaharjoittelu ilman oman painon kannattelua on lyhyellä tähtäimellä parempi lievittämään kipua kuin kehon painoa kannattavat aerobiset liikuntamuodot.
Tuoreen meta-analyysin mukaan epäspesifin kroonisen alaselkäkivun hoidossa selän motorista kontrollia parantavat erityisharjoitteet lievittävät kipua ja toimintakyvyttömyyttä tehokkaammin kuin yleisliikunta.
Satunnaistetuissa kokeissa valvotut liikuntaohjelmat antavat parempia tuloksia kuin valvomattomat, koska valvotuissa ohjelmissa liikunta toteutetaan suuremmalla varmuudella. Joissain tapauksissa harjoituksia joudutaan toteuttamaan valvottuna myös turvallisuussyistä.
On huomattavaa, että samalla tavalla kuin lääkehoidoissa, liikuntaharjoittelun positiiviset vaikutukset moniin lopputulosmuuttujiin heikkenevät seurannan aikana, ellei hoitoa jatketa. Kuten muidenkin hoitomuotojen toteutuksessa, on siis tärkeää, että liikuntahoidon jatkumista sopivassa muodossa seurataan pitkällä tähtäimellä.
Tietoa tarvitaan lisää
Tietoa liikunnan vaikutuksista kroonisten sairauksien hoidossa on kertymässä voimakasta tahtia. Liikuntahoitotutkimuksiin liittyy kuitenkin myös joitakin yleisiä ongelmia. Ensinnäkin liikuntahoitotutkimuksia ei käytännössä voi kunnolla lumekontrolloida.
Tavanomainen ongelma on myös se, että liikuntainterventio voi johtaa myös muihin elämäntapamuutoksiin (esim. mahdolliset ravitsemus- ja lääkehoitomuutokset), joita ei aina kyetä dokumentoimaan ja raportoimaan asianmukaisesti.
Niin ikään tutkimusryhmät ovat osassa tutkimuksia varsin pieniä ja seurannat lyhyehköjä, jolloin komplikaatioriskien ja taudin etenemiseen liittyvien vaikutusten dokumentointi jää tilastollisen voiman puuttuessa vaatimattomaksi. Yleistettävyyden kannalta tulee lisäksi huomioida, että tutkimusryhmät eroavat usein monisairaista normaalipotilaista, koska tutkimuksen kohteena on usein henkilöitä, joilla on vain yksi krooninen sairaus.
Teoriasta käytäntöön
Turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeitä, kun aletaan liikuttaa kroonisesti sairaita potilaita, koska myös liikuntaan voi liittyä haittavaikutuksia tai komplikaatioita. Erityisesti rasittavaa liikuntaa aloitettaessa tulee liikunnan mahdollisesti aiheuttamat riskit kartoittaa asianmukaisella tavalla ja myös pyrkiä valitsemaan liikkumis-/liikuntamuotoja, joihin liittyy vähäinen tuki- ja liikuntaelinvammojen riski.
Liikuntahoidon aloittamisen yhteydessä tai jälkeen voidaan joutua myös tarkistamaan potilaan lääkehoitoa esimerkiksi käytettävien insuliiniannosten osalta. Lisäksi tulee seurata mahdollisia lääkkeiden ja liikunnan yhteisvaikutuksia statiinien aiheuttamat haittavaikutukset lihaksistoon voivat voimistua liikuntaa harrastettaessa.
Päätelmät
Liikuntahoidoista kroonisten sairauksien hoidon osana on kertynyt runsaasti tutkimusnäyttöä. Liikuntahoidoilla saadaan useita samoja positiivisia vaikutuksia eri sairauksia sairastavien potilaiden hoidossa. Liikuntahoitojen vahvuutena näyttäisikin olevan se, että liikunnalla voidaan saavuttaa positiivisia vaikutuksia sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa useilla eri mekanismeilla. Kroonisia sairauksia potevien potilaiden liikunnanohjaus vaatii lääkäriltä kuitenkin asiantuntemusta.
Alkuperäinen artikkeli: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/liikunta-kroonisesti-sairaan-apuna/#.VOiyxYccTDc
Kirjoittanut:
Urho Kujala
liikuntalääketieteen erikoislääkäri
liikuntalääketieteen professori
Jyväskylän yliopisto
terveystieteiden laitos